Jokaisella on oma sisäinen maailmansa, muille tavoittamaton. Olen lapsesta asti viihtynyt omassa maailmassani, jossa myös musiikkini virtaa. Varmasti ensimmäiset kouluvuodet keskityin aivan omiin ajatuksiini opetuksen sijaan. Nyt ymmärrän kai erilaisia oppijoitani siksi paremmin.

Sielun laulu on virrannut niin kauan kuin muistan. Sen antaminen muiden kuultavaksi saati sanoitettavaksi ei ollut ihan helppoa. Se on minun, eikä sille ole koskaan ollut sanoja. Mutta viime vuosina olen kasvanut ajattelemaan, että oma musiikkini voi ilahduttaa muitakin. Tietenkin sisimpänsä paljastavan ihmisen on helpompi haavoittua. Kaikki eivät tule pitämään musiikistani, joku voi nauraa sille. Ja ei, tämä ei ole rahallisesti hyödyllistä ja tuottavaa. Mutta elämä on lyhyt. Mitä hävittävää minulla on?

Sielun laulu koostuu monista sävelmistä, jotka ovat soineet eri variaatioina arjessani vuosien varrella. Omassa maailmassani kuulen ne kuin valmiina sinfonioina, muille ne ovat soineet kotona arkisena laulantana.

Juha on onnistunut vangitsemaan luonnon kautta ihmismielen peruselementit sanoitukseen. Niissä kuuluvat tulen riemukas tanssi, veden ihmeellinen rauha ja tuulen tempova taisto. Mikä rikkaus! Mikä lahja! Mikä ihme onkaan tämä todellisuus, johon me kaikki kerran synnymme ja kuolemme.

Nyt on aika laulaa!