…minä elän. Muistan, miten lapsuudenkotini soi. Bollywood-filmien musiikkikohtaukset saivat minut laulamaan ja tekeytymään itämaiseksi tanssijattareksi – äidin kaapeista kaivettuihin huiveihin sonnustautuen. Isäni veren mukana tuoma rytmi elää minussa vahvasti. Ja äeti (lue savoksi äiti) lauloi lähes lakkaamatta. Suomalaiset ikivihreät iskelmät, kansanlaulut ja kuorolaulut tulivat tutuiksi hänen kotitöidensä lomassa laulettuina. Ja yhdessä he kuuntelivat ihania rakkauslauluja…

Eräänä päivänä äitini kysyi, mitä soitinta minä haluaisin soittaa. Olin 7-vuotias. Tiesin heti vastauksen — viulua. Viulu on soinut käsissäni siitä lähtien. Uteliaisuuteni on vienyt minut tutustumaan moniin soittimiin, olen niistä aina innoissani! Mutta viulun tunnen sormenpäissäni.

Ja tiesinhän minä sen sisimmässäni, että haluaisin laulaa. Etsin pieniä tilaisuuksia saada tuoda sydämeni palon esille. Olin kuitenkin arka. Ensimmäisille laulutunneille hakeuduin vasta aikuisena. Noh… elämä tuo eteemme ihmeellisiä käänteitä, ihmisiä ja tilanteita — minä uskon, ettei mikään niistä ole sattumaa. Ja kun ymmärsin, että elämän hetkiin ja unelmiin on tartuttava juuri tässä hetkessä, rohkaistuin tulemaan esille.

Tangomarkkinoiden finaalipaikka vuonna 2014 oli unelman todeksi elämistä. Nautin kilpailun ihmisistä, uusista mahdollisuuksista ja kesän lavatanssitunnelmasta. Tangokilpailu toi elämääni uusia seikkailuja. Musiikin monimuotoisuus kiehtoo minua. Myös omien sävellysten esille tuominen on nyt helpompaa.

En sitoudu yksittäisiin musiikkigenreihin, iskelmä, jazz, blues, klassinen, pop, rock… kaikki ne elävät minussa. Musiikin tarkoitus on herättää tunteita. Silloin se elää minussa ja minä saan tanssia musiikissa.